Parkinsonin tauti on pitkäaikainen, etenevä aivosairaus, jota esiintyy yleensä yli 60-vuotiailla. Parkinsonin tautia sairastavien on vaikea hallita liikkeitään, ja oireet pahenevat sairauden edetessä. Lopulta Parkinsonin tauti johtaa siihen, että päivittäinen toimintakyky heikkenee.¹ 

Parkinsonin taudin oireet johtuvat hermosolujen tuhoutumisesta liikkeiden hallintaan vaikuttavalla aivoalueella sekä esimerkiksi mielialaan, uneen ja ajatteluun vaikuttavilla alueilla. Hermosolujen tuhoutumisen tarkkaa syytä ei vielä tiedetä, mutta sekä perinnöllisten, ympäristöön että ikääntymiseen liittyvien tekijöiden uskotaan vaikuttavan siihen.²

Parkinsonin tauti on etenevä sairaus, joten ajan myötä tulee uusia oireita ja entiset pahenevat hitaasti. Sairaus ei ole kuitenkaan kuolemaan johtava – potilaat voivat elää ehkä 15–25 vuotta diagnoosin jälkeen – vaan pitkäaikainen (krooninen).²

Parkinsonin taudin oireet voidaan jakaa motorisiin ja ei-motorisiin oireisiin sekä komplikaatioihin.

• Motoriset oireet – Parkinsonin taudin klassiset oireet – niin sanotut motoriset (liikkumiseen liittyvät) oireet- ovat vapina, hidasliikkeisyys, lihasjäykkyys ja tasapainovaikeudet.

• Ei-motoriset oireet – Nämä ovat läsnä kaikissa Parkinsonin taudin vaiheissa ja ne vaikuttavat merkittävästi potilaan elämänlaatuun; esimerkiksi yllättävä verenpaineen lasku seistessä, mielialahäiriöt, unihäiriöt, aistiongelmat, hajuaistin menetys, ummetus ja kognitiiviset ongelmat (muistiongelmat, sekavuus ja dementia).^4,5

• Komplikaatiot – Komplikaatioita voi alkaa ilmaantua useiden hoitovuosien jälkeen.⁵ Niihin saattaa sisältyä vaihtelua oireiden hallinnan hyvien ja huonojen kausien välillä.

Kaikki nämä oireet lisäävät sairauden aiheuttamaa taakkaa huomattavasti.

Parkinsonin tauti on yksi yleisimmistä neurologisista (hermosolu-) sairauksista. Vuonna 2017 noin 8,5 miljoonaa naista ja miestä maailmanlaajuisesti sairasti Parkinsonin tautia.⁶

Parkinsonin taudin esiintyvyyden odotetaan kaksinkertaistuvan Yhdysvalloissa vuoteen 2040 mennessä (verrattuna vuoteen 2010).⁹

Parkinsonin tauti kehittyy yleensä noin 60 ikävuoden molemminpuolin,^1,8 mutta sairauden harvinaisemmat muodot voivat alkaa jopa jo ennen 40 ikävuotta.⁸ Yksi prosentti 60 vuotta täyttäneistä sairastaa Parkinsonin tautia.⁹

Parkinsonin tautia sairastavien määrä tulee kasvamaan, koska sairastumisen riksi kasvaa iän myötä ja yhä useammat ihmiset elävät yhä vanhemmaksi.⁹

Parkinsonin taudin diagnosointi perustuu potilaan aiempien terveystietojen arviointiin, kliinisiin tutkimuksiin sekä hoitovasteeseen. Tällä hetkellä ei ole olemassa biokemiallisia ja kuvantamisen keinoja tai geenitestejä, joilla tauti voitaisiin aukottomaksi diagnosoida.^10,11 On kuitenkin olemassa useita arviointiasteikoita, joiden avulla voidaan tunnistaa oireita ja arvioida taudin vakavuutta.

Parkinsonin tautiin ei toistaiseksi ole olemassa parantavaa hoitoa, mutta oireita lievittäviä hoitoja on saatavilla ja tutkimustyö jatkuu. Vaikka nykyiset Parkinsonin taudin hoidot eivät estä sairauden etenemistä, hoidoilla voidaan tilapäisesti hallita ja lievittää oireita sekä parantaa potilaiden ja heidän hoitajiensa elämänlaatua.

Parkinsonin taudin hoitoon käytetään yleensä lääkkeitä ja joissain tapauksissa leikkaushoitoa. Lisäksi myös liikunnalla, ruokavaliolla, täydentävillä hoitomuodoilla, henkisellä tuella ja vahvoilla ihmissuhteilla on suuri merkitys. Parkinsonin taudin ymmärtäminen, uuteen elämäntilanteeseen sopeutuminen ja uusien tavoitteiden ja haasteiden hyväksyminen on lähes yhtä tärkeää kuin taudin käytännön hoito.