Alkoholiriippuvuus

Alkoholiriippuvuus on keskushermoston sairaus, jolle on tyypillistä fyysisiin, psyykkisiin ja sosiaalisiin häiriöihin johtava alkoholinkäyttö.

Alkoholiriippuvuus on keskushermoston sairaus, joka usein etenee, toistuu ja kroonistuu.1 Viimeksi kuluneiden 20 vuoden aikana tehty laaja tutkimustyö on auttanut ymmärtämään alkoholiriippuvuutta niin, ettei sitä enää pidetä moraalisena luonnevikana vaan sairautena, jota voi ja kannattaa hoitaa.2

Alkoholin liikakäyttö lisää yli 60 muun sairauden ja vamman vaaraa. Liika alkoholinkäyttö tulee myös yhteiskunnalle kalliiksi mm. väkivallan, työn tuottavuuden vähenemisen ja terveydenhoitokustannusten kautta.3

Ympäristö ja perimä vaikuttavat suuresti alkoholin käyttöön. Alkoholiriippuvuuden riski lisääntyy kulutuksen myötä. Alkoholin liikakäytön on arvioitu aiheuttavan 20-50% maksakirrooseista, epilepsiasta, myrkytyksistä, liikenneonnettomuuksista, väkivallasta ja useista eri syövistä.3

Oireet

Alkoholiriippuvaisella esiintyy voimakas tai pakonomainen halu juomiseen. Kyky sietää alkoholia, eli toleranssi, on kasvanut. Kyky hallita juomista, sen lopettamista ja käytettyjä määriä on heikentynyt. Ilman alkoholia esiintyy vieroitusoireita ja henkilön elämä pyörii enenevästi alkoholinkäytön ympärillä, muiden kiinnostuksen kohteiden vähentyessä ja alkoholinkäyttö jatkuu moninaisista haitoista huolimatta.4

Tilastollisia tietoja

Alkoholin liikakäyttö on yleistä monissa osissa maailmaa ja erityisesti Euroopassa.3

Alkoholiriippuvuus on yksi suurimmista kansanterveydellisistä ongelmista Euroopassa.5 Tästä johtuvat kokonaiskustannukset on arvoitu olevan noin 58 miljardia euroa.6 Suurin osa alkoholiriippuvuudesta kärsivistä potilaista on vailla diagnoosia, arviolta yli 90 % jää ilman hoitoa.7

On arvioitu, että Suomessa on 500 000–600 000 henkilöä, jotka käyttävät alkoholia liiallisesti. Alkoholiriippuvuus voidaan yleisyytensä perusteella määritellä suomalaiseksi kansansairaudeksi; miehistä alkoholiriippuvaisia on 8 % ja naisista 2 %.8

Suomessa alkoholin käyttö aiheutti 0,8-1,0 miljardin euron välittömät ja 3,2-5,9 miljardin euron välilliset haittakustannukset vuonna 2009.9 Vuonna 2010 alkoholin käytön aiheuttamat haitat maksoivat julkiselle sektorille arviolta 0,9–1,1 miljardia euroa, mikä on 0,7 prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta (BKT).10 Alkoholihaitat ovat yhteydessä alkoholin kokonaiskulutukseen ja kertakulutukseen: mitä pienempi kulutus, sitä pienempi alkoholihaittojen riski. 

Koska humalajuominen on suomalaisessa juomakulttuurissa varsin yleistä, voi hoitoon hakeutuminen ja varsinaisen alkoholiriippuvuuden tunnistaminen itsessä, läheisessä ihmisessä tai työtoverissa olla vaikeaa. Vain pieni osa alkoholiriippuvuutta sairastavista hakeutuu hoitoon ja saa tehokasta hoitoa.

Mistä saa hoitoa?

Alkoholin riskikäyttö tulisi tunnistaa mahdollisimman varhain. Suomessa terveydenhuollon ammattilaisen puuttumista alkoholinkäyttöön suositellaan, kun säännöllinen käyttö on naisilla vähintään kaksi ravintola-annosta päivässä (20 g absoluuttista alkoholia) tai humalahakuinen juominen on viikoittaista (kerralla vähintään viisi annosta). Miehille suositellaan neuvontaa, kun päivittäiskäyttö on vähintään 4 annosta (40g) tai humalahakuinen juominen (7 annosta tai enemmän kerralla) on viikoittaista (Alkoholiongelmaisen hoito: Käypä hoito –suositus, 2010).

Alkoholiriippuvuuden kulku vaihtelee suuresti eri yksilöillä. Riippuvuudesta voi toipua ilman hoitotoimenpiteitä, mutta toipuminen ilman mitään ammattiapua ei kuitenkaan usein onnistu. Tutkimusten mukaan ilman hoitoa alkoholiriippuvaisista noin 80%:lla on edelleen alkoholin kanssa ongelmia vuoden kuluttua.8

Jos arvelee käyttävänsä liikaa alkoholia tai olevansa riippuvainen alkoholista, lääkäriltä saa apua ja neuvoja, esim. työterveyshuollosta, terveyskeskuksesta tai a-klinikalta. Sairauden arvioinnin tavoitteena on selvittää potilaan alkoholinkäyttöä, sen syitä ja vaikeusastetta sekä potilaan motivaatiota sitoutua hoitoon.9 Arviointia tehdessä otetaan huomioon alkoholiriippuvuuden biologiset merkit sekä käytökseen liittyvät ja sosiaaliset tekijät.11 Keskustelun tavoitteena on kartoittaa potilaan tilanne ja löytää juuri hänelle sopiva hoito, sekä motivaatiota alkoholinkäytön vähentämiseen tai lopettamiseen. Usein riittävän varhaisessa vaiheessa aloitettu hoito voi estää riippuvuuden kroonistumisen.

Alkoholiriippuvuus on sairaus, jota pystytään tehokkaasti hoitamaan. Hoito voidaan jakaa 
vieroitus-, lääke- ja psykososiaaliseen hoitoon. Lisäksi on olemassa vertaistukiryhmiä. Usein on perusteltua käyttää samanaikaisesti sekä psykososiaalista hoitoa että lääkehoitoa. Psykososiaalisilla hoidoilla tarkoitetaan keskustelua hoidosta ja sen edistymisestä sekä mahdollisia erilaisia tehtäviä ja käytännön harjoituksia, kunkin potilaan tarpeen ja tilanteen mukaan. Myös läheisten tuki on hyvin tärkeää.8

Kirjallisuusviitteet

1. WHO, ASAM website 2012

2. Gunzerath L, Hewitt BG, Li TK, Warren KR. Alcohol research: past, present, and future. Ann N Y Acad Sci 2011; 1216: 1–23.3.

3. WHO. Global status report on alcohol and health, 2011

4. WHO, ICD-10, F10-19

5. Wittchen et al. Eur Neuropsychopharmacol 2011;21(9):655-679

6. Gustavsson et al. Eur Neuropsychopharmacol 2011;21(10):718-779

7. Kohn et al. Bull World Health Organ 2004;82(11):858-866

8. Seppä Kaija, Alho Hannu, Kiianmaa Kalervo. Alkoholiriippuvuus. Kustannus Oy Duodecim, Helsinki 2010.

9. Päihdetilastollinen vuosikirja 2011: alkoholi ja huumeet. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

10. Päihdehaittakustannukset 2010. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

11. Mukherjee & Sosa. Special report. Alcohol Addiction, Decision Resources, 2010.

 

Potilaille ja läheisille

Lisätietoja alkoholinkäytön vähentämisestä:
www.vähemmän.fi

Cookie Policy
Olet poistumassa Lundbeck.fi -sivustolta