Alzheimerin tauti

Alzheimerin tauti on neurologinen, aivoja hitaasti rappeuttava sairaus, joka aiheuttaa muisti-, toiminta- ja käytöshäiriöitä.

Alzheimerin tauti on etenevä aivosairaus, joka rappeuttaa aivoja vähitellen. Sitä esiintyy useimmin 65–70-vuotiailla ja sitä vanhemmilla. Alzheimerpotilaiden muisti, ajattelu, toiminta ja käytös muuttuvat ikävästi, ja muutokset pahenevat ajan myötä. Ne vaikuttavat yhä enemmän jokapäiväiseen elämään ja heikentävät kykyä tulla toimeen yksin, ja lopulta potilas muuttuu täysin riippuvaiseksi muista.

Alzheimerin taudilla on valtava vaikutus myös potilaan hoitajaan.1 Useimmat potilaat ovat kotona läheishoitajan hoidossa - läheishoitajuus on vaativa tehtävä, sekä henkisesti että fyysisesti hyvin raskas.1

Alzheimerin tauti vahingoittaa ja tuhoaa aivosoluja, kutistaen näin aivoja huomattavasti ja aiheuttaen hermoston välittäjäaineiden epätasapainoa. Aivosolujen rappeutuessa aivoihin kertyy sairaudelle tyypillistä kuona-ainetta, niin sanottuja plakkeja tai kimppuja. 

Oireet

Alzheimerin taudin oireet ilmenevät hiljalleen monen vuoden kuluessa ja ovat erilaisia eri potilailla. Ensimmäisiä oireita ovat yleensä unohtelu ja lievä sekavuus. Alzheimerin taudin oireet voidaan jakaa karkeasti kognitiivisiin, funktionaalisiin ja psyykkisiin tai käytösoireisiin.

  • Kognitiiviset muutokset – lyhytkestoisen muistin heikkeneminen (esimerkiksi vasta tapahtuneiden asioiden unohtaminen, samojen asioiden kertominen moneen kertaan, tavaroiden kadottaminen kotona, huono organisointikyky), päättämisvaikeudet, ajan- ja paikantajun ja oppimiskyvyn huononeminen, vaikeudet tunnistaa ystäviä ja sukulaisia.
  • Funktionaaliset muutokset – heikentynyt kyky selviytyä sekä tavallisista päivittäisistä toimista että hankalammista tehtävistä: vaikeudet rahan käsittelyssä, henkilökohtaisesta hygieniasta huolehtimisessa, pidätyskyvyttömyys, ongelmat pukeutumisessa, tasapainohäiriöt ja liikkumisen huteruus. Lopulta Alzheimerpotilaat joutuvat yleensä täysin vuoteenomaksi.
  • Psyykkiset tai käytöksen muutokset – potilaille voi tulla myös psyykkisiä oireita ja käytöshäiriöitä, jotka hankaloittavat hoitoa. Käytös voi muuttua sosiaalisesti epäasialliseksi: potilas voi olla harhaluuloinen, agitoitunut (levottoman ahdistunut) tai aggressiivinen, masentunut tai dysforinen (tuntea olonsa epämiellyttäväksi), ja hänellä voi esiintyä ruokahalun tai ruokailun muutoksia. Käytöshäiriöt ovat erityisen hankalia perheen ja hoitajien kannalta ja usein syynä siihen, että potilas siirretään laitoshoitoon.

Muistisairauden varhaiset merkit4

1. Muistiongelmat häiritsevät arkea
2. Suunnitelmien teko ja ongelmien ratkaisu haastavaa
3. Vaikeudet arkisten askareiden tekemisessä
4. Ajan ja paikan hahmottamisen vaikeudet
5. Ympäristön hahmottamisen ongelmat
6. Puhumisen ja kirjoittamisen vaikeutuminen
7. Asioiden unohtelu ja tavaroiden hukkaaminen
8. Arviointikyvyn heikentyminen
9. Sosiaalinen eristäytyminen
10. Mielialan ja persoonallisuuden muutokset

Tilastollisia tietoja

Muistisairautta sairastavien määrä koko maailmassa on 36 miljoonaa.2 Jopa 28 miljoonaa näistä 36 miljoonasta voi olla vielä vailla diagnoosia eikä näin saa tietoa, hoitoa sairauteensa eikä muuta hoitoa.2 Joka vuosi todetaan arviolta 4,6 miljoonaa uutta tapausta.3 Väestön ikääntyessä muistisairautta sairastavien määrän odotetaan lähes kaksinkertaistuvan aina 20 vuodessa, joten vuoteen 2050 mennessä muistisairautta sairastavia tulee olemaan 115 miljoonaa.2

Alzheimerin tauti on yleisin dementiaa aiheuttava sairaus, jota sairastaa 50–70 % dementiapotilaista.4

Muistisairauksien kustannukset koko maailmassa (604 miljardia dollaria eli 459 miljardia euroa vuonna 2010) vastaavat yli prosenttia bruttokansantuotteesta.2

Mistä saa diagnoosin ja hoitoa

Jos jotakuta huolestuttaa, että hänellä - tai hänen läheisellään - saattaa olla Alzheimerin taudin oireita, on syytä kääntyä lääkärin puoleen. Sieltä saa apua ja neuvoja. Alzheimerin tauti diagnosoidaan haastattelemalla potilasta ja omaishoitajaa, laboratoriotutkimuksilla sekä aivojen kuvantamisella. Sairauden oireiden ja vaikeusasteen selvittämiseen on tarjolla monenlaisia arviointiasteikkoja.

Alzheimerin tautiin ei ole toistaiseksi parantavaa hoitoa, mutta lääkehoito on kehittynyt merkittävästi. Lääkehoidolla voidaan hidastaa taudin oireiden etenemistä ja parantaa potilaan arjessa selviytymistä. Lääkehoidon avulla potilaan sekä hänen läheistensä elämää voidaan helpottaa merkittävästi. Maailmanlaajuinen tutkimus ja lääkekehitystyö jatkuu Alzheimerin taudin hoidon kehittämiseksi ja uusien lääkkeiden löytämiseksi.

Kirjallisuusviitteet

1. Georges J, Jansen S, Jackson J, et al. Alzheimer’s disease in real life – the dementia carer’s survey. Int J Geriatr Psychiatry 2008; 23 (5): 546–551.

2. Alzheimer Disease International. World Alzheimer Report 2011. The benefits of early diagnosis and intervention. Published by Alzheimer’s Disease International (ADI), September 2011.

3. Ferri CP, Prince M, Brayne C, et al. Global prevalence of dementia: a Delphi consensus study. Lancet 2005; 366 (9503): 2112–2117.

4. Alzheimer’s Association. Basics of Alzheimer’s disease: http://www.alz.org/alzheimers_disease_what_is_alzheimers.asp

Potilaille ja läheisille

Cookie Policy
Olet poistumassa Lundbeck.fi -sivustolta