Kaksisuuntainen mielialahäiriö

Kaksisuuntainen mielialahäiriö on pitkäaikainen mielenterveyden häiriö, jolle ovat tyypillisiä toistuvat eriasteiset mania- ja masennusjaksot tai sekamuotoiset jaksot sekä näiden välillä vähäoireiset tai oireettomat välivaiheet.

Kaksisuuntainen mielialahäiriö on vakava mielenterveyshäiriö, jota aiemmin nimitettiin maanis-depressiiviseksi psykoosiksi. Kaksisuuntainen mielialahäiriö jaetaan tyyppiin I ja II.  

Tyyppiä I luonnehtii maanisten, sekamuotoisten (mieliala vaihtelee nopeasti manian ja masennuksen välillä) ja masennusjaksojen vaihtelu. Voimakkaat mielialat aiheuttavat usein ongelmia päivittäisessä toiminnassa, pilaavat ihmissuhteita ja saattavat johtaa itsemurhayrityksiin. Ennen ensimmäistä maanista jaksoa, (joka tarvitaan, jotta tyypin I kaksisuuntainen mielialahäiriö voidaan diagnosoida) on usein yksi tai useampia masennusjaksoja.  

Tyyppiä II puolestaan luonnehtii masennusjaksot ja lievät yliaktiivisuusvaiheet eli hypomaniajaksot. Yksikin mania muuttaa diagnoosin tyypiksi I.

Kaksisuuntaisen mielialahäiriön kulku on kullakin hyvin yksilöllinen. Kun kaksisuuntainen mielialahäiriö on hyvin tasapainossa, sitä luonnehtivat pitkät oireettomat kaudet. On tärkeää selvittää, onko kyse kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä vai tavanomaisesta, unipolaarisesta masennuksesta. Mikäli kaksisuuntaista mielialahäiriötä hoidetaan pelkästään masennuslääkkeellä, voi masennus kääntyä maniaksi tai taudinkuva muuttua tiheäjaksoiseksi.

Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön ei ole löydetty mitään yksittäistä syytä, vaan sekä biologisten, psyykkisten että sosiaalisten tekijöiden arvellaan vaikuttavan sairauden syntyyn aiheuttamalla kemiallisia muutoksia aivoissa.

Oireet

Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavilla voi olla erillisten jaksojen aikana poikkeavan voimakkaita tunnetiloja.

Manialle on tyypillistä mielialan liiallinen kohoaminen tai poikkeuksellinen ärtyneisyys. Tällöin potilas on ylettömän iloinen tai kiihtynyt, tavallista energisempi ja toimeliaampi. Tyypin I kaksisuuntaisen mielialahäiriön diagnosoimiseksi potilaalla täytyy olla maaninen jakso.1 Oireita ovat mm. voimistunut omanarvontunto, ajatuksenriento, vähentynyt unentarve, puheliaisuus ja taipumus käyttäytyä impulsiivisesti ja holtittomasti.  

Hypomania on maniaa lievempi sairausjakso, jolloin mieliala on kohonnut lievästi verrattuna normaaliin mielialaan, mutta selvästi havaittavasti. Mielialan kohoamisen sijaan potilas saattaa olla myös jatkuvasti tai vaihtelevasti ärtyisä. Mielialamuutoksen tulee kestää vähintään neljä päivää ja olla henkilölle epänormaali, jotta voidaan puhua hypomaanisesta jaksosta. Hypomaniaan liittyy samanaikainen tarmon ja toimeliaisuuden lisääntyminen sekä maanistyyppisiä oireita, mutta ei merkittävää toimintakyvyn laskua.

Maaniset tai hypomaaniset jaksot voivat vaihdella pitkien masennusjaksojen kanssa (lue lisää Masennus), joiden aikana mieliala on huono ja energisyys ja aktiivisuus tavallista vähäisempiä. Lisäksi voi esiintyä sekamuotoisia jaksoja, joiden aikana samana päivänä voi esiintyä sekä maniaa että masentuneisuutta, ja mieliala vaihtelee nopeasti näiden kahden välillä.

Tilastollisia tietoja

Koko maailmassa kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavia on yli 30 miljoonaa, ja se kuuluu 20:n haitallisimman sairauden joukkoon.2 Peräti 2 % eurooppalaisista sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä jossain elämänsä vaiheessa, ja näistä noin puolelle kehittyy tyypin I kaksisuuntainen mielialahäiriö.3,4

Kaksisuuntainen mielialahäiriö on yhtä yleinen miehillä ja naisilla, ja sitä esiintyy kaikissa sosiaalisissa ja etnisissä ryhmissä.3 Kaksisuuntaisen mielialahäiriön riski on suurin nuorilla aikuisilla, sillä sairaus alkaa vähintään puolessa tapauksista ennen 25 vuoden ikää.5

Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavat ovat erityisen alttiita muille samanaikaisille sairauksille. Hiljattain valmistuneessa Maailman terveysjärjestön (WHO) mielenterveysaloitteessa (World Mental Health Survey Initiative)3 todettiin, että kahdella kolmasosalla kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavista oli lisäksi myös ahdistuneisuushäiriöitä, ja yli kolmasosalla oli päihdesairaus. Näistä vakavista vaikutuksista huolimatta alle puolet kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavista saa hoitoa.3

Mistä saa diagnoosin ja hoitoa

Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön ei ole parantavaa hoitoa, mutta tehokkaan hoidon avulla useimpien potilaiden mielialan vaihtelu ja siihen liittyvät oireet saadaan paremmin hallintaan.

Kaksisuuntaisen mielialahäiriön diagnosoimista varten potilasta pyydetään kuvaamaan oireiden vaihtelua. Hoidettaessa kaksisuuntaista mielialahäiriötä on hoidettava tehokkaasti sekä mania- että masennusjaksoja ja myös sekamuotoisia jaksoja ja nopeasti vaihtelevia mielialoja. Lisäksi on tärkeää estää jaksojen toistumista. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoitoon käytetään yleensä sekä lääkkeitä että psykososiaalista hoitoa, kuten kognitiivista psykoterapiaa.

Kaksisuuntainen mielialahäiriö on vakava mielenterveyshäiriö, ja sen hoitoon tarvitaan välttämättä ammattilaisen apua.

 

Kirjallisuusviitteet

1. American Psychiatric Association. Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders, Fourth Edition, Text Revision, DSM-IV-TR. Washington, DC: 2000.

2. World Health Organisation. The global burden of disease. 2004 update. www.who.int/healthinfo/global_burden_disease/2004_report_update/en/index.html. Accessed 06/09/11.

3. Merikangas KR, Jin R, He JP, et al. Prevalence and correlates of bipolar spectrum disorder in the world mental health survey initiative. Arch Gen Psychiatry 2011; 68 (3): 241–251.

4. Pini S, de Queiroz V, Pagnin D, et al. Prevalence and burden of bipolar disorders in European countries. Eur Neuropsychopharmacol 2005; 15 (4): 425–434.

5. Kessler RC, Berglund P, Demler O, et al. Lifetime prevalence and age-of-onset distributions of DSM-IV disorders in the National Co-morbidity Survey Replication. Arch Gen Psychiatry 2005; 62 (6): 593–602.

Potilaille ja läheisille

Cookie Policy
Olet poistumassa Lundbeck.fi -sivustolta