Masennus

Masennus on vakava sairaus, jonka oireita ovat esimerkiksi alakuloisuus, mielihyvän kokemuksen muutokset, tarmottomuus, keskittymisvaikeudet ja itsemurha-ajatukset.1

Masennus on yleinen sairaus, jonka yhteydessä esiintyy sekä fyysisiä että mielialaan ja kognitiiviseen toimintakykyyn liittyviä oireita. Oireet voivat vaikuttaa huomattavasti päivittäiseen elämään. Masennusta sairastavat eivät välttämättä pysty enää hallitsemaan mielialojaan tai tunteitaan ja ovat melkein koko ajan alakuloisia. Siksi heidän voi olla vaikea säilyttää työpaikkansa, jatkaa opiskelua tai pitää yllä perhe-elämää tai yhteyksiä muihin ihmisiin.

Masennus voi iskeä kehen tahansa, mutta tietyt sosiaaliset ja biologiset tekijät saattavat lisätä masennuksen riskiä. Lisäksi stressaavat kokemukset, kuten sairaus, työttömyys tai läheisen menettäminen, voivat joillakin laukaista masennuksen.

Oireet

Masennus vaikuttaa ihmisiin eri tavoin. Lyhytaikainen alakuloisuus ei kuitenkaan ole masennusta. Masentuneen aivoissa tapahtuu kemiallisia muutoksia, joiden takia sitä sairastava voi olla pitkiä aikoja surullinen ja ahdistunut. Masennuspotilailla esiintyy yleisesti myös kognitiivisen toimintakyvyn ongelmia, kuten muistin ja keskittymiskyvyn vaikeuksia, aloitekyvyttömyyttä sekä vaikeuksia tarkkaavaisuudessa ja päätöksenteossa. Lisäksi oireena saattaa olla selittämättömiä särkyjä ja kipuja, potilas voi nukkua huonosti tai häntä voi vaivata kiinnostuksen ja energian puute. Oireet voivat jatkua viikkoja, kuukausia, tai jopa vuosia.

Vakavimmillaan masennus voi johtaa itsemurha-ajatuksiin ja itsensä vahingoittamiseen.

Tilastollisia tietoja

Masennusta esiintyy ympäri maailman kaikissa sosiaalisissa ja ikäryhmissä, sekä miehillä että naisilla. Yleensä masennusta ilmenee ensimmäisen kerran 20–25-vuotiaana.2

Esiintyvyysarviot vaihtelevat kovasti, mutta useimmissa maissa 8–12 % väestöstä sairastaa masennusta jossain elämänsä vaiheessa.2

Maailman terveysjärjestö (WHO) pitää masennusta yhtenä maailman pahimmista sairauksista, ja vaikea masennus luokitellaankin samaan ryhmään kuin loppuvaiheen syöpä.3 Masennus on keski- ja suurituloisia maita kaikkein pahiten kuormittava sairaus.3 Erään tutkimuksen mukaan 65 % masennusta sairastavista oli sitä mieltä, että masennus vammauttaa pahasti.4 Silti monet masennusta sairastavat jäävät kokonaan vaille hoitoa.4

Mistä saa diagnoosin ja hoitoa

Jos masennusoireita ilmenee, on tärkeää pyytää ammattiapua.

Masennuksen voi diagnosoida lääkäri. Hän kysyy silloin oireista, päivittäisestä elämästä ja myös sukutaustasta. Myös tavallinen lääkärintarkastus voi olla tarpeen muiden sairauksien pois sulkemiseksi. Kun diagnoosi on tehty, suositellaan yleensä monen hoitomenetelmän yhdistämistä, kuten lääkitystä, neuvontaa, sosiaalista tukea, liikuntaa ja oma-apumenetelmiä.

Myös ystävien ja perheen tuki on tärkeä osa hoitoa. Masentuneen läheisillä on hyvä tilaisuus rohkaista hakemaan apua ja sitten kannustaa potilasta toipumisessa.

 

Kirjallisuusviitteet

1. American Psychiatric Association. Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders, fourth edition, text revision, DSM-IV-TR. Washington, DC: 2000.

2. Andrade L, Caraveo-Anduaga JJ, Berglund P, et al. The epidemiology of major depressive episodes: Results from the International Consortium of Psychiatric Epidemiology (ICPE) Surveys. Int J Methods Psychiatr Res 2003; 12(1): 3–21. Erratum in: Int J Methods Psychiatr Res 2003; 12(3): 165.

3. World Health Organization. The Global Burden of Disease: 2004 Update. Available at www.who.int/healthinfo/global_burden_disease/2004_report_update/en/index.html (accessed 6 September 2011).

4. Kessler R, Aguilar-Gaxiola S, Alonso J, et al. The global burden of mental disorders: An update from the WHO World Mental Health (WMH) Surveys. Epidemiol Psychiatr Soc 2009; 18(1): 23–33.

Potilaille ja läheisille

Cookie Policy
Olet poistumassa Lundbeck.fi -sivustolta